Kiinan siirtyminen globaaliin sijoituspankkiin

Aasian infrastruktuuri-investointipankki (AIIB) vihittiin virallisesti 16. tammikuuta 2016 Pekingissä, missä sen pääkonttori oli. AIIB: n ilmoittamana tavoitteena oli rahoittaa Aasian infrastruktuurihankkeita työskentelemällä muiden monenvälisten ja kahdenvälisten kehityslaitosten kanssa. Pääoman ollessa 100 miljardia dollaria pankin odotettiin investoivan 10 miljardia dollaria - 15 miljardia dollaria vuodessa viiden ensimmäisen vuoden aikana. Kiinan hallitus oli vuonna 2013 ehdottanut kansainvälisen rahoituslaitoksen perustamista. Vuoden 2015 loppuun mennessä ajatusta pidettiin laajasti tervetulleena huolimatta varhaisista ympäristö- ja eettisiä normeja koskevista varauksista, Kiinan motiiveista pankin perustamisessa ja AIIB: n mahdollisuudesta kilpailla Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin (ADB) kanssa huolenaiheista, joilla oli erosi Yhdysvaltoja ja Japania liittymästä perustajajäseniksi. Vaikka suurin osa osakkeenomistajista oli Aasiassa, Brasilia, Egypti ja Etelä-Afrikka liittyivät nopeasti. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, joka tuli jäseneksi maaliskuussa 2015, seurasivat pian muut länsimaat, erityisesti Australia, Ranska, Saksa, Italia ja Espanja. Perustajajäsenten kiinnostavimpia kohteita oli se, että Yhdysvaltain dollari oli AIIB: n valuutta ja pankin liiketoiminnan oli tarkoitus toimia englanniksi. AIIB: n korkea menestysaste oli odottamaton, ja sitä pidettiin diplomaattisena voittajana Kiinassa. Kesäkuun ensimmäiseen vuosikokoukseen osallistuivat 57 perustajajäsenmaan edustajia, ja odotuslistalle osallistui noin 30 muuta maata, mukaan lukien useita Etelä-Amerikasta. Kokouksen esityslistalla oli edistymisraportteja jo käynnissä olevasta työstä ja yli 500 miljoonan dollarin luotoista, joille oli annettu lupa.

AIIB: n maailmanlaajuista profiilia nostettiin, kun sen presidentti Jin Liqun allekirjoitti 13. huhtikuuta yhteisrahoituksen puitesopimuksen Maailmanpankin kanssa. Molemmat yksiköt keskustelivat muodollisesti lähes tusinanta Aasian hankkeita, joita Maailmanpankki valmistelee ja valvoo kyseisen instituutin politiikkojen ja menettelyjen mukaisesti, mukaan lukien hankinnat ja sosiaaliset takeet. AIIB: n asemaa paransi entisestään sen läsnäolo huhtikuussa Maailmanpankin avajaisissa pidetyssä maailmanlaajuisessa infrastruktuurifoorumissa 2016, joka pidettiin Washington DC: ssä. Se oli ensimmäinen kerta, kun monenvälisten kehityspankkien johtajat, joihin kuului Afrikan kehityspankki, ADB, AIIB, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki, Amerikan välinen kehityspankkiryhmä, Islamilainen kehityspankki, Uusi kehityspankki ja Maailmanpankkiryhmä sekä edustajat 20-ryhmä (G20), G24 ja G77 olivat kokoontuneet yhteen. Foorumin tavoitteena oli rahoittaa monenvälisiä yhteistyömekanismeja, joilla edistetään parannuksia infrastruktuuriin maailmanlaajuisesti. Vähemmän kehittyneissä maissa noin 2,4 miljardilla asukkaalla ei ollut perushuoltopalveluita; monilla ei ollut pääsyä turvalliseen juomaveteen; yli miljardilla ihmisellä puuttui sähkö; ja kolmanneksella maaseudun köyhistä ei ollut ilmastoteitä. ADB arvioi, että vuoteen 2020 asti Aasian perusinfrastruktuuriin tarvitaan arviolta 730 miljardia dollaria vuodessa, ja lisäapua ja investointeja tarvitaan ehdottomasti.

Lokakuuhun 2016 mennessä oli hyväksytty noin kuusi hanketta, ja ne kaikki kuvasivat AIIB: n yhteistyöhalua. Yrityksiin kuului yksi ADB: n kanssa päärahoittajana Pakistanin Punjabin provinssissa, missä tavoitteena oli rakentaa 64 km (39,8 mailia) moottoritietä, joka yhdistää Shorkotin Khanewaliin osana 46 miljardin dollarin suuruista Kiinan ja Pakistanin talouskäytävää -hanketta. Se käynnistettiin vuonna 2015. Toinen yritys, jota rahoitettiin yhdessä EBRD: n kanssa, koostui tiestä, joka yhdistää Tadžikistanin Dušanben Uzbekistanin rajan. Tämän tien oli tarkoitus muodostaa osa itä-länsi-moottoritieltä Keski-Aasiassa, jossa olemassa oleva tie yhdisti jo Dušanben Kiinaan ennen liittymistä Karakoram-tielle, joka yhdisti Kiinan Pakistaniin. Maailmanpankin johtama ja yhteisrahoittama kolmas hanke Pakistanissa lisäisi Pakistanin sähköntuotantokapasiteettia laajentamalla alun perin 1970-luvulla rakennetun Indus-joen Tarbelan pato-alueen laitoksia. Toinen yhteistyö Maailmanpankin kanssa tukeisi Indonesian hallitusta sen kansallisessa slummien päivitysohjelmassa, jossa 154 Keski- ja Itä-Indonesian kaupunkia saavuttaisivat paremman pääsyn kaupunkien infrastruktuuriin ja palveluihin. Kazakstanissa ehdotettiin 1,5 miljardin dollarin suuruinen hanke Maailmanpankin kanssa päivittääkseen neljään kaistaan ​​660 km: n (410 mailin) ​​kaksikaistaisen moottoritien Karagandasta Burylbaytaliin. Myanmarissa AIIB hyväksyi lainan maan suurimmalle maakaasukäyttöiselle riippumattomalle energiantuottajalle. Kauppa oli tarkoitus olla yhteisrahoitettu muiden monenvälisten kehityspankkien ja liikepankkien kanssa, ja se auttaisi lievittämään Myanmarin sähkövajea.

Useat näistä järjestelmistä yhdistettiin Kiinan suurimpaan ulkopolitiikkaan: Yksi vyö, yksi tie -aloite, Pres. Xi Jinping on sitoutunut elvyttämään historiallisen Silk Road -reitin. Aloitteen keskeisenä tavoitteena oli vähentää rajat ylittävän kaupan pullonkauloja parantamalla liikenneinfrastruktuuria uusilla moottoriteillä, rautateillä, satamissa ja tietoliikenteessä ja näin ollen alentamalla kuljetuskustannuksia. Uuden Silk Road -suunnitelman tarkoituksena oli yhdistää Länsi-Kiina Keski-Aasiaan, Eurooppaan ja Lähi-itään sekä Kaakkois-Aasian kautta Afrikkaan kulkeviin merikaupan reiteihin. Presidentti Xi toivoi kasvattavansa Kiinan kauppaa Silk Road -maiden kanssa 2,5 biljoonaan dollariin vuosikymmenen aikana, ja valtava määrä valtion varoja kanavoitiin projektiin. Euroopan ja Kiinan välisellä alueella oli 64% maailman väestöstä, ja sen osuus BKT: stä oli noin 30%.

Maailmanpankin ja MDB: ien halukkuus ja osallistuminen yhteisrahoittajina ensimmäiseen AIIB: n lainaan on saattanut vähentää pelot siitä, että AIIB kilpailisi Maailmanpankin kanssa eikä kumppanuussuhteessa. Tämä tilanne oli väistämättä nostanut Kiinan asemaa globaalina toimijana ja antanut AIIB: lle mahdollisuuden lainata rahaa uusille Silk Road -infrastruktuurihankkeille, jotka olivat uuden pankin tavoitteita. Käytettävissä olevista varoista ei ollut pulaa - vuonna 2016 oli jo käynnissä yli 900 hanketta, joiden arvo oli noin 890 miljardia dollaria, ja Kiina näytti todennäköisesti siirtävän osan teräksen, sementin, laitteiden ja tekniikan ylituotannostaan ​​maasta. Merkittävää on kuitenkin, että Kiinan kaksoissuunnitelma elvyttää vanha silkkitie - toinen keskittyi tie- ja rautatieyhteyksiin ja toinen merireiteille - nähtiin pikemminkin geopoliittisena ja strategisena kuin taloudellisena. Suunnitelmaan osallistuvien maiden suuren määrän (arviolta 65, joista 18 oli Euroopassa) ja valtavan kaupallisen potentiaalin vuoksi spekuloitiin siitä, että Kiina saattaa lopulta luoda vapaakauppa-alueen. Tästä tuloksesta olisi erityistä hyötyä Aasian ja muille kuin länsimaille, koska tariffien lasku voi johtaa kaupan kasvuun.

Vuoden päättyessä oli selvää, että vuosi 2016 oli ollut käännekohta Kiinalle, ja AIIB: n alkuperäinen menestys auttoi maan pyrkimyksiä tulla globaaliksi toimijaksi. AIIB ja sen yksinkertainen tavoite rahoittaa Aasian infrastruktuuria saattavat lopulta osoittautua kunnianhimoisemmaksi sen soveltamisalan laajentuessa kattamaan Latinalaisen Amerikan. Monien valittujen hankkeiden odotettiin tukevan Kiinan Silk Road -ohjelmaa, vaikka niiden voitaisiin nähdä olevan Kiinan omaa etua. Presidentti Jin, joka oli sekä karismaattinen johtaja että talousasiantuntija ja sujuvasti puhunut englantia, osoittautui erinomaiseksi pankin suurlähettilääksi kansainvälisillä matkoillaan, etenkin Euroopassa. Odottamattomassa kehityksessä IMF antoi 1. lokakuuta Kiinalle lisävahvuuden lisäämällä Kiinan juanin sen neljän valuutan koriin, joka muodosti erityisen nosto-oikeuden. Tämä muutos lähetti viestin keskuspankeille ympäri maailmaa, että Kiinan valuutta oli riittävän turvallinen pitääkseen sen varantovaluuttana.