Sisällysluettelo:
Uusi järjestelmä
Kansallinen perustajakokous saattoi päätökseen feodalismin lakkauttamisen, tukahdutti vanhat ”käskyt”, vahvisti miesten välisen tasa-arvon (ainakin Ranskan suurkaupungissa, koska orjuutta pidettiin siirtomaissa), ja teki yli puolet aikuisista miesväestöstä äänioikeutetuksi, vaikka vain pieni vähemmistö vastasi varajäseneksi asettamisen vaatimusta. Päätös kansallistaa Ranskan roomalaiskatolisen kirkon maat julkisen velan maksamiseksi johti laajaan omaisuuden uudelleenjakoon. Porvaristo ja talonpojan maanomistajat olivat epäilemättä tärkeimpiä edunsaajia, mutta myös jotkut maatilan työntekijät pystyivät ostamaan maata. Maansiirto tapahtui myymällä toimeksiantoja, joukkovelkakirjalainoja, jotka Kansallinen Perustajakokous oli laskenut liikkeeseen ja jotka kirkon maiden arvo taattiin. Joukkovelkakirjalainat oli tarkoitus poistaa käytöstä siirron jälkeen, kun siirto oli saatu päätökseen, mutta vuoden kuluessa eri nimellisarvoisissa arvopapereissa painettiin vallankumouksellisen valuutan muoto, jolla oli ennustettavia inflaatiovaikutuksia. Riippumatta kirkon resursseista, edustajakokous päätti sitten kirkon uudelleenjärjestelystä antamalla käyttöön papiston siviilioikeuden perustuslain, jonka paavi Pius VI ja monet ranskalaiset papit hylkäsivät. Tämä tuotti skismin, joka pahensi mukana olevien kiistojen väkivaltaa.
Ranska: Ranska, 1715–89
Kun Ranskan vallankumous alkoi laitoshoitoon maallistunut individualismin sekä sosiaaliseen ja poliittiseen elämään;
Ancien-järjestelmän monimutkainen hallintojärjestelmä pyyhki pois kansalliselta perustamiskokoukselta, joka korvasi järkevän järjestelmän, joka perustui Ranskan jakamiseen osastoihin, piiriin, kantoneihin ja valittujen edustajakokouksien hallinnoimiin kuntiin. Oikeushallinnon taustalla olevia periaatteita muutettiin myös radikaalisti, ja järjestelmä mukautettiin uusiin hallinnollisiin jakoihin. Merkittävää on, että tuomarit oli tarkoitus valita.
Kansallinen perustamiskokous yritti luoda monarkisen järjestelmän, jossa lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltuudet jaettiin kuninkaan ja edustajakokouksen kesken. Tämä hallinto olisi voinut toimia, jos kuningas olisi todella halunnut hallita uusien viranomaisten kanssa, mutta Louis XVI oli heikko ja epämääräinen ja oli aristokraattisten neuvonantajiensa vanki. 20. – 21. Kesäkuuta 1791 hän yritti paeta maasta, mutta hänet pysäytettiin Varennesissa ja vietiin takaisin Pariisiin.
