Raha ei ole arvon mitta – eikä arvoa ole edes mahdollista mitata – osa 2 | Talous | Antti Laukkanen (Saattaa 2024)
Mitta mittaa, William Shakespearen viidessä näyttelmässä toimiva ”tumma” komedia, kirjoitettu noin 1603–04 ja julkaistu 1623: n ensimmäisessä foliossa tekijän luonnoksesta. Näytelmässä tarkastellaan armon ja oikeudenmukaisuuden monimutkaista vuorovaikutusta. Shakespeare mukautti tarinan Epitiasta, italialaisen dramaturgin Giambattista Giraldin (kutsutaan myös Cinthioksi) tragediaksi, ja etenkin George Whetstonen kaksiosaisesta näytelmästä nimeltä Promos ja Cassandra (1578).
Tietokilpailu
Pelissä: tosiasia vai fiktio?
Devdas on koominen näytelmä.
Näytelmä avataan Wienin hyväntahtoisen herttuan Vincention kanssa, joka asettaa varajäsenensä Angelin hallitsemaan kaupunkia matkustaessaan Puolaan. Todellisuudessa herttuari pysyy Wienissä naamioituneena friaariksi seuraamaan mitä tapahtuu. Lain kirjeen seurauksena Angelo antaa kuolemantuomion Claudiolle, aateliselle, joka tuomittiin kihlautuneensa Julietin kyllästämisestä. Claudion sisko Isabella, nunnassa noviisi, vetoaa tapaukseensa Angelolle. Tämä uusi varajohtaja, ahne ja tiukan itsehallinnan mies, toteaa hämmästykseensä ja hämmästykseensä, että hän himoitsee Isabellan jälkeen; hänen neitsytöllisyytensä herättää hänessä toiveen, jota syventävät seksuaaliset mahdollisuudet eivät voisi. Vihaten itseään tekemästä niin hän tarjoaa säästää Claudion elämän, jos Isabella tulee olemaan seksiä hänen kanssaan. Hän kieltäytyy ja on edelleen raivoissaan, kun hänen veljensä kehottaa häntä harkitsemaan uudelleen.Naamioituneen Vincention ohjeiden mukaan Isabella ajoittaa tapaamisen, mutta järjestää salaa hänen sijaintinsa Marianaan. Nainen Angelo oli kerran sitoutunut naimisiin, mutta jonka hän sitten hylkäsi, koska hänen osuutensa oli kadonnut. Myöhemmin Angelo jatkaa lupaustaan pelastaa Claudio pelkääen, että nuori mies tietää liian paljon ja on siksi vaarallinen. Viimeinkin oletetulta matkaltaan nouseva Vincentio johtaa finaalia, jossa Angelo hylätään ja määrätään naimisiin Marianan kanssa. Claudio, joka on pelastettu teloituksesta vankilassa kuolleen salaisella korvaamisella, saa mennä naimisiin Julian kanssa. Vincentio moitti Lucioa, joka on kiinnostava, mutta vastuuton naispuolustaja ja skandaalimies, ja hän on velvollinen naimisiin huoran kanssa, jonka kanssa hänellä on ollut lapsi. Vaikeasti alamaailman hahmot (huono Mistress Overdone,hänen näppäränsä Pompeyn ja hänen asiakkaansa vaahdon), jotka ovat hyödyntäneet Wienin seksuaalista vapautta huolimatta Constable Elbowin ihmeellisen epäoppaista poliisitoimista, saatetaan lopulta oikeuden eteen, osittain tuomarin Escaluksen huolellisen valvonnan avulla. Vincentio pyytää Isabellaa luopumaan ajatuksesta nunnaksi tullakseen hänen vaimokseen. (Se, hyväksyykö hän, on tänään teatterivalinta.)
For a discussion of this play within the context of Shakespeare’s entire corpus, see William Shakespeare: Shakespeare’s plays and poems.
